Dylann Roof, yhdysvaltalainen nuori, joka kesällä 2015 21-vuotiaana tappoi yhdeksän tummaihoista ihmistä Charlestonin rasistisessa kirkkoampumisessa, tuomittiin eilen kuolemaan. Tapaus sai laajemmin pohtimaan epätotuuksien vaikutuksia, ja miten voimme arjessa ehkäistä nuorten radikalisoitumista.Lue lisää »Välittämisessä vastuu on kaikilla – epätotuudet ja syrjäytyminen johtavat radikalisoitumiseen
Vihreät nuoret hyväksyivät viikonlopun liittokokouksessaan Helsingissä uuden talouspoliittisen ohjelman! Olin talouspoliittisen työryhmän varapuheenjohtajana alusta asti mukana muovaamassa sen suuntaa, ja voimme nyt ylpeänä esitellä uutta ohjelmaa. Lue ohjelma täältä.
Ohjelma päivittää hienosti talouspoliittisen ajattelumme periaatteet, joiden pohjalta Suomen ja maailma tulee etsiä ratkaisuja toimivammalle, tuottavammalle ja reilummalle talouspolitiikalle. Heti johdannosta alkaen ohjelma sitoo kauniisti liberaalin markkinatalouden sosiaaliseen ja ekologiseen vastuullisuuteen ja muistuttaan tutkimukseen perustuvien ratkaisujen tärkeydestä.Lue lisää »Vihreät nuoret julkistivat uuden talouspoliittisen ohjelman
(Maakuntauudistus, osa 2: Järjestäjä vs. tuottaja itsehallinnossa. – Osa 1 löytyy täältä.)
Uusi hallitusohjelma on julkaistu, ja yksi sen valonpilkahduksista on sote-uudistus, jota lähdetään viemään kohti itsehallintoalueita eli suomeksi maakuntamallia. Siinä esitetään itsehallintoalueita, joita olisi enintään 19 (kuten nykyään maakuntia) ja joilla olisi soten järjestämisvastuu. Vaalit, mutta ei verotusoikeutta.
Kaksi vuotta sitten etsin ratkaisua soteen ja päädyin maakuntamalliin. Tulokset voi katsoa tästä. Suoraan voin kertoa, että 19 on liian suuri luku. 10-13 maakuntaa (+ Ahvenanmaa) on (toimivuuden kannalta) realistisempi. Maakuntien uudelleenjärjestely on ongelmallista lähinnä tunnetasolla, sillä nykyisellään maakunnilla ei ole juuri mitään virkaa. Tunnetason ongelmat voivat olla tosin poliittisesti varsin vaikeitakin.
Tuossa selvityksessäni keskityin makrotason hallintomalleihin. On kuitenkin muitakin tärkeitä soteen liittyviä kysymyksiä, joita minun pitäisi avata enemmän: järjestäjä vs. tuottaja ja rahoituksen yksikanavaisuus. Avaan tässä nyt tuota ensimmäistä tarkastellen sen suhdetta maakuntien itsehallintoon. Yksikanavaisuudesta kirjoitan eri kerralla.
Yhteiskuntasopimus on Rousseaun 1700-luvulla kehittämä käsite, joka viittaa teoreettiseen sopimukseen henkilön ja muun yhteiskunnan ja valtion välillä. Sana kuvastaa loogisesti sen sisältöä. Suomessa on sanaa kuitenkin joskus käytetty politiikassa myös aivan muussa merkityksessä, ja se pomppaa esille edelleen silloin tällöin. Juuri nyt se on ollut esillä paljonkin Sipilän hallitustunnustelujen yhteydessä.
Siinä merkityksessä, kuin Suomessa jotkut poliitikot ovat sitä käyttäneet, yhteiskuntasopimuksella viitataan sopimuksiin, joita tekee kolmikanta, siis (hallituksen lisäksi) työmarkkinajärjestöt: perinteiset työntantajat ja perinteiset palkansaajat.
Ja tämä ärsyttää minua suunnattomasti.Lue lisää »Yhteiskuntasopimus – väärin käytetty sana
Teknologian jatkuva kehitys on mullistanut työn tuottavuuden ja pakottanut yhteiskunnan rakenteet sopeutumaan muutokseen – joskus helpommin, joskus vaikeammin. Kehitys vaikuttaa myös yksilön asemaan. Ihminen voi, ilman ulkopuolisten apua (ja muiden tietämättä), tehdä enemmän kuin ennen ja pärjätä paremmin kuin ennen.
Teknologia tulee lähemmäs: terveyttään voi seurata älypuhelimella ja verikokeilla, ruokavaliotaan voi optimoida dna-testin perusteella yksilöllisesti, metsämökin voi sähköistää aurinkopaneeleilla ja itseopiskeluunkin löytyy appeja. Yhä useammalla on mahdollisuus omistaa robotteja ja nauttia niiden tekemästä työstä.Lue lisää »Voimaantuminen ja teknologian demokratisoituminen – Pysyykö valtio perässä?