Yhteiskuntasopimus on Rousseaun 1700-luvulla kehittämä käsite, joka viittaa teoreettiseen sopimukseen henkilön ja muun yhteiskunnan ja valtion välillä. Sana kuvastaa loogisesti sen sisältöä. Suomessa on sanaa kuitenkin joskus käytetty politiikassa myös aivan muussa merkityksessä, ja se pomppaa esille edelleen silloin tällöin. Juuri nyt se on ollut esillä paljonkin Sipilän hallitustunnustelujen yhteydessä.
Siinä merkityksessä, kuin Suomessa jotkut poliitikot ovat sitä käyttäneet, yhteiskuntasopimuksella viitataan sopimuksiin, joita tekee kolmikanta, siis (hallituksen lisäksi) työmarkkinajärjestöt: perinteiset työntantajat ja perinteiset palkansaajat.
Ja tämä ärsyttää minua suunnattomasti.
Työmarkkinat ja työnteko eivät ole yhtä kuin koko yhteiskunta, joten on nurinkurista liittää sanojen tasolla työmarkkina(järjestö)sopimukset koko muuhun yhteiskuntaan. Erityisen härskiä sanan (väärin)käytöstä tekee se, että perinteiset työmarkkinajärjestöt edustavat yhä vähenevissä määrin kaikkia suomalaisia työtä tekeviä ja yrittäjiä, työttömistä puhumattakaan. (Ja kyllä, kolmikanta pitäisi lopettaa demokratiaa halventavana. Kirjoitan siitäkin joskus.) Eli ei, kyseessä ei ole mikään yhteiskuntasopimus, vaan vallassa olevien etujärjestöjen keskinäiset lehmänkaupat. Näin käytettynä termi on doublespeakia.
Lyhyesti: Yhteiskuntasopimus-sanan väärinkäyttö pitää lopettaa epä-älyllisenä, se pitäisi pistää säkkiin ja hukuttaa Korpilampeen. Myös sanaa väärin käyttäviin poliitikkoihin tulee suhtautua varauksella. Parempi sana kolmikannan keskinäisiin sopimuksiin olisi työmarkkinasopimus tai korporaatiosopimus.
Työmarkkinajärjestöt laajemmin tulkiten voidaan nähdä kuvastavan koko yhteiskuntaa, kaikkia sen työmarkkinoilla olevia jäseniä: työntekijöitä, työnantajia, yrittäjiä ja työttömiä. Työtä kaikkinensa, jonka voimalla yhteiskuntaa on rakennettu vuosisatoja. Jätetään Rousseaun määritelmä historiankirjaan ja käytetään hyvä sana, yhteiskuntasopimus, kuvastamaan sitä rauhansopimusta, jossa yhteiskunnan kaikki jäsenet sitoutuvat paremman tulevaisuuden rakentamiseen. Sanassa on voimaa, joka korporaatiosopimuksesta puuttuu.
Maailma muuttuu Lukas, uskalla sinäkin irrottautua historiasta.
Ongelma vain kun on siinä, että työmarkkinajärjestöt nimenomaan eivät kuvasta tai edusta koko yhteiskuntaa tai edes koko työmarkkinoita (päinvastoin, ne usein tekevät sopimuksia, jotka ovat monien heikoimmassa asemassa olevien etujen vastaisia). Rousseaun määritelmä on edelleen keskeinen filosofialle eikä sitä tarvitse tai edes voi pois heittää. Ja vaikka sana olisi keksitty varta vasten Suomen kolmikantaneuvotteluja varten ilman aiempaa historiaa, olisi se edelleenkin huono sana, joka ei kuvasta sisältöään ja jonka käyttö pitäisi lopettaa. Eli kyse ei ole historiasta. Maailmahan on nimenomaan muuttunut siten, että kolmikanta ei enää edusta kaikkia (jos se nyt alunperinkään ihan kaikkia edusti).
That’s not just the best answer. It’s the bestest answer!
Kiitos Lukas blogista ja kommentista, pidetään mielipteemme.
We should not teach – – the sciences;
but give – – a taste – –.
Rousseau