Teknologian jatkuva kehitys on mullistanut työn tuottavuuden ja pakottanut yhteiskunnan rakenteet sopeutumaan muutokseen – joskus helpommin, joskus vaikeammin. Kehitys vaikuttaa myös yksilön asemaan. Ihminen voi, ilman ulkopuolisten apua (ja muiden tietämättä), tehdä enemmän kuin ennen ja pärjätä paremmin kuin ennen.

Teknologia tulee lähemmäs: terveyttään voi seurata älypuhelimella ja verikokeilla, ruokavaliotaan voi optimoida dna-testin perusteella yksilöllisesti, metsämökin voi sähköistää aurinkopaneeleilla ja itseopiskeluunkin löytyy appeja. Yhä useammalla on mahdollisuus omistaa robotteja ja nauttia niiden tekemästä työstä.

Teknologia laajentaa ihmisen kykyä, jolloin toimintamme ei rajoitu niinkään siihen, mikä on mahdollista, vaan siihen, mikä on suotavaa. Yksilöä lähellä oleva teknologia tarkoittaa, ettei hän ole riippuvainen keskitetystä tekniikasta. Tekniikka demokratisoituu.

Kehityksellä on myös ”pimeä puoli”. Kryptovaluutat mahdollistavat anonyymin maksamisen, ja Tor-verkon kautta voi tilata huumeita kotiovelle jättämättä todisteita tilauksesta. Monia säänneltyjä asioita ei tarvitse edes tilata; niitä voi tulostaa kotona 3d-printterillä. Toimivia aseita on jo tulostettu, eikä lääkkeiden tai päihteiden tulostus tunnu enää kaukaiselta. Tällaisissa asioissa henkilön kyky kiertää veroja ja lakia kasvaa, jolloin häntä rajoittaa enemmän moraali kuin laki.

Mitä tämä tarkoittaa valtiolle? Teknologian ansiosta yhä kykenevämmät ihmiset eivät välttämättä tarvitse valtiota siinä määrin kuin ennen. Pystyykö valtio sopeutumaan uuteen rooliinsa, ja jos ei, haluavatko ihmiset maksaa vanhentuneesta taakasta? Verotettavaa tuloa ihmistyöstä on vähemmän. Löytääkö valtio tarpeeksi tulonlähteitä? Kun lain kiertämistä rajoittaa vain moraali, tulee valtion pystyä oikeuttamaan olemassaolonsa ja huolehtimaan lain uskottavuudesta. Tämä on kärjistystä, mutta trendi on olemassa.

Valtiolla on kaksi haastetta: miten kerätä tarpeeksi veroja ja miten pysyä relevanttina, jotta veronmaksutahto pysyy yllä. Ensinnäkin: mitkä ovat julkisen sektorin keskeiset tehtävät? Virtaviivaisempi julkinen sektori on halvempi ylläpitää, ja toisaalta sen tehtävät on helpompi perustella.

Katse pitää suunnata työn ja vaihdannan verotuksesta kestävämpiin verotuksen muotoihin. Haittaverojen lisäksi potentiaalia on maa-arvoverossa; sitä kun on liki mahdotonta kiertää, eikä sillä ole samanlaisia vääristäviä vaikutuksia kuin monilla muilla veroilla. Ylipäätään tulisi pohtia luonnonvarojen verotuksen merkitystä, sillä vaikka elämä siirtyy pilveen, on fyysinen maa-alue ja luonto pysyvää.

Useimmat ihmiset haluavat olla lainkuuliaisia veronmaksajia, mutta silläkin on rajansa, paljonko heidän oikeustajuaan vastaan voidaan käydä, ennen kuin he kääntävät selkänsä, sillä he kykenevät siihen. Voimaantuneella on voimaa valita.

 

(Julkaistu Rönsy-verkkolehden Perjantaikolumnissa 26.9.2014, linkki)