19.1.2017 liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner julkisti selvityksensä liikenneväylien ylläpidosta tulevaisuudessa. Keskeistä siinä oli pääosin valtion omistama osakeyhtiö, joka hallinnoi teitä ja kerää niiden käytöstä maksua. Jos ei muuten, niin hattua voi nostaa rohkeudesta ja tarpeeksi kunnianhimoisesta skaalasta. Sitten asiaan:
Liikenneväyläuudistuksen lähtökohtana on ongelma, että tiestö rapistuu eikä rahaa riitä kaikkien ylläpitoon riittävällä tasolla. Toisin sanoen: joko tarvitaan enemmän rahaa tai väyläverkon ja sen ylläpidon tehostusta (tai näiden yhdistelmää). Lue lisää »Maakunnat väylänpitäjiksi?
Synnytyssairaaloiden määrän karsiminen herättää tunteita ja huolta. Hesari kirjoittaaEduskunnan keskustelusta liittyen aihetta käsittelevään kansalaisaloitteeseen. Maakunnissa ihmetellään, miksi yksiköt karkaavat yhä kauemmas ja mihin perustuvat tuhannen synnytyksen karsintaraja. Helppo se on Helsingistä määräillä, kun etäisyydet ovat lähtökohtaisestikin eri luokkaa.Lue lisää »Maakunnat päättäkööt synnytyssairaaloista
(Maakuntauudistus, osa 2: Järjestäjä vs. tuottaja itsehallinnossa. – Osa 1 löytyy täältä.)
Uusi hallitusohjelma on julkaistu, ja yksi sen valonpilkahduksista on sote-uudistus, jota lähdetään viemään kohti itsehallintoalueita eli suomeksi maakuntamallia. Siinä esitetään itsehallintoalueita, joita olisi enintään 19 (kuten nykyään maakuntia) ja joilla olisi soten järjestämisvastuu. Vaalit, mutta ei verotusoikeutta.
Uusimaa säilynee jatkossakin maakuntana. Vaakunan lähde: Uudenmaan liitto
Kaksi vuotta sitten etsin ratkaisua soteen ja päädyin maakuntamalliin. Tulokset voi katsoa tästä. Suoraan voin kertoa, että 19 on liian suuri luku. 10-13 maakuntaa (+ Ahvenanmaa) on (toimivuuden kannalta) realistisempi. Maakuntien uudelleenjärjestely on ongelmallista lähinnä tunnetasolla, sillä nykyisellään maakunnilla ei ole juuri mitään virkaa. Tunnetason ongelmat voivat olla tosin poliittisesti varsin vaikeitakin.
Tuossa selvityksessäni keskityin makrotason hallintomalleihin. On kuitenkin muitakin tärkeitä soteen liittyviä kysymyksiä, joita minun pitäisi avata enemmän: järjestäjä vs. tuottaja ja rahoituksen yksikanavaisuus. Avaan tässä nyt tuota ensimmäistä tarkastellen sen suhdetta maakuntien itsehallintoon. Yksikanavaisuudesta kirjoitan eri kerralla.
Viime aikoina on ollut jälleen paljon puhetta sote-uudistuksesta ja sen myötä kuntauudistuksesta. Kenelläkään — edes päättäjillä — ei tunnu olevan käsitystä, mistä tässä edes on kyse. Ensin asiantuntijat tekevät ehdotuksen, sitten hallitus jotain muuta ja viimeisimpänä muutama kunta tekee oman ehdotuksensa; esitystä kiitellään tuoreeksi, mutta tässä vaiheessa ollaan jo unohdettu, mitkä olivat ne alkuperäiset ongelmat, joita tässä piti ratkoa.
Asia on kieltämättä monitahoinen, joten puran tässä nyt tiivistetysti kunta- ja sote-uudistuksen tavoitteet ja ongelmat sikäli kuin olen ne ymmärtänyt. Ja lopuksi vielä ratkaisen koko homman!
