Miltä kuulostaisi, jos saisit tilille 600 euroa, ehkä pari sataa lisää asumista varten – joka kuukausi? Raha olisi vastikkeetonta eli tukia ei menetä, kun saa palkkaa, eikä niitä peritä takaisin. Ei paha! Siinä voisi rauhassa työstää tulevan levyn materiaalia tai keskittyä kouluproduktioon. Ei tarvitsisi montaa vuoroa tehdä kaupan kassalla, jotta olisi varaa työhuoneen vuokraan. Kuulostaako utopistiselta? Toistaiseksi kyllä, mutta perustulo on hitaasti tehnyt tuloaan Suomenkin poliittiseen keskusteluun.
Kävin itsensätyöllistäjien mielenilmaisussa tuimasti seisoskelemassa ennen kokoukseen rientämistä.
Tilannekuva: Kansalaistori täyttyi tänään ihmisistä, jotka osallistuivat mielenilmaukseen, jonka tarkoitus on vastustaa palkansaajien ja yrittäjien välimaastossa olevien itsensätyöllistäjien tulkitsemista yrittäjiksi.
Olen muusikko, opiskelija, pätkätyöläinen, freelancer, yrittäjä, minkä lisäksi myös kansalaisaktivisti. Olen itse melkeinpä arkkityyppi siitä, mihin suuntaan työelämä on ollut menossa jo monta vuotta, ja voin sanoa, että Suomessa tarvitaan kipeästi muutosta.
Meillä on loppujen lopuksi kaksi ongelmaa ratkaistavana; meidän pitää taata kaikille perustoimeentulo, jonka päälle työn teko on aina kannattavaa, ja toisaalta meidän pitää poistaa turhat raja-aidat eri työn muotojen välillä, koskivat nämä rajat sitten sosiaaliturvaa tai verotusta. Tiivistettynä: sosiaaliturva on tilkkutäkki eikä työnteko ole aina kannattavaa. Tämä ei ole vain itsensätyöllistäjien ongelma, vaikka se nyt tuli tällä kertaa heidän kauttaan esille.
