Kun Orpon hallitus tekee ennen näkemättömiä leikkauksia jo valmiiksi liian matalaan sosiaaliturvaan, on pakko kysyä, voisiko Helsinki kaupunkina tehdä enemmän asukkaiden toimeentulon turvaksi? Kyllä, minulla on ratkaisu.
Kun valtio laiminlyö velvollisuuksiaan, tulee kaupungin ottaa isompi rooli sosiaaliturvasta ja turvata helsinkiläisten hyvinvointi. Korkeisiin asumiskustannuksiin vastaamisessa ensisijainen keino on madaltaa asumisen hintaa huolehtimalla riittävästä asuntotuotannosta. Se ei kuitenkaan riitä, sillä eivät vuokrat sentään ilmaisiksi muutu silloinkaan. Kaupungilla ei myöskään ole riittävästi alle markkinahintaisia vuokra-asuntoja kaikille pienituloisille. Tarvitaan siis suoria tulonsiirtoja, kuten perustulo!
Miten ihmeessä Helsinki voisi maksaa perustuloa? Kirjoitin Ajatuspaja Visiolle analyysin, jossa etsin ratkaisuja lain mahdollistamiin keinoihin kaupungin tarjota toimeentuloturvaa. Ja löysin niitä! Analyysi on melko yksityiskohtainen ja voit lukea sen kokonaan Ajatuspaja Vision sivuilta. Tässä blogikirjoituksessa taasen keskityn siihen, mitä mielestäni nimenomaan Helsingissä pitäisi tehdä. Esitykseni Helsingin perustulosta, tai kuntalaistulosta, liittyy kevään 2025 kuntavaaleihin, sillä perustulo on yksi kärkiteemoistani. Voit lukee lisää muista teemoista kuntavaaliteemat 2025 -kirjoituksesta.
1. Helsingin tulee välittömästi ottaa käyttöön perustulon kaltainen elatuslahja.
Lähimmäs, mitä oikeaa perustuloa on mahdollista päästä nykylain puitteissa, on antaa helsinkiläisille kuukausittainen lahjakortti ruokakauppaan. Tällainen lahjakortti on verottajan silmissä elatuslahja, jolloin se on veroton eikä sen saaminen leikkaa muita Kelan maksamia perusturvaetuuksia. Käytännössä lahjakortin täytyy olla henkilökohtainen ja se käy ennalta määrätyissä päivittäistavarakaupoissa ja vain ennalta määrättyjen tuoteryhmien ostamiseen. Alkoholia, tupakkaa tai veikkaustuotteita sillä ei voisi ostaa, mutta ruokaa kyllä, kenties muita päivittäistavaroita. Lahjakortti on tietysti hieman kikkaileva keino verrattuna todelliseen perustuloon, mutta lopputulema on taloudellisesti sama.
Saamisen edellytyksenä on vakituinen osoite Helsingissä. Lisäksi tulisi varmistaa tuen päätyminen myös asunnottomille ja selvittää, voidaanko tukea antaa vain muutenkin sosiaaliturvan piirissä oleville, vai voisiko kaupunki tukea muitakin kuin pysyvän oleskeluluvan omaavia, esim. ulkomaalaisia opiskelijoita.
Esitän tällaisen elatuslahjan suuruudeksi 50 €/kk Helsingissä asuville aikuisille sekä 25 €/kk per lapsi (maksetaan vanhemmille/vanhemmalle).
Tämä ei toki kompensoi täysin maan hallituksen tekemiä leikkauksia, mutta 50 euroakin on pienituloisille suuri apu. Jos tällainen elatuslahja maksettaisiin jokaiselle aikuiselle ja lapselle Helsingissä, sen hintalappu olisi karkeasti 370 miljoonaa euroa (tässä huomioitu aivan kaikki Helsingin asukkaat, todellinen summa lienee pienempi). Kuitenkin, jos elatuslahja pitäisi ensin hakea (saamiselle ei ehtoja), todennäköisesti osa helsinkiläisistä ei sitä hakisi, jolloin tulonsiirron kustannukset olisivat pienemmät. Jos arvioidaan, että puolet helsinkiläisistä tilaisi lahjakortin, olisi kustannus kaupungille 185 miljoonaa euroa. Tietysti elatuslahjan kustannukset pienenisivät tästäkin, jos se suunnataan vain pienituloisille, jolloin sitä hakisi paljon pienempi osuus kuntalaisista, vaikka saamiseen ei liittyisi todistusvelvollisuutta tai byrokratiaa tuen tarpeesta.
Miten rahoittaisin tämän? Helsingissä on Kauniaisia lukuunottamatta maan matalin kunnallisveron taso, ja Helsingin kiinteistöveroprosentit ovat lain sallimissa vähimmäistasoilla. Eli Helsingissä on hyvin varaa nostaa näitä veroja. Maapohjan kiinteistöveron nosto 1,3 prosentista 2,0 prosenttiin (lain sallima enimmäismäärä) toisi n. 100 miljoonaa euroa vuosittain lisää verotuloja. Kunnallisveron nosto 0,5 prosenttiyksikköä toisi toiset 100 miljoonaa euroa lisää. Riippuen elatuslahjan toteutuneista kustannuksista (tarkasta tasosta sekä käyttömääristä) on mahdollista tarvittaessa nostaa muita kiinteistöveroprosentteja ja kunnallisveroa, hyödyntää muita kaupungin tuloja tai säästää vähemmän tarpeellisista menoista. Riittävän perusturvan takaaminen on julkisen sektorin tärkeimpiä tehtäviä, joten siihen on myös aiheellista käyttää verorahoja.
Tässä on tärkeä muistaa, että perustulo yhdessä tasaveron kanssa olisi jo käytännössä progressiivinen, ja progressiivinen ansiotulovero (ml. kunnallisvero) lisää progressiota entisestään. Kiinteistövero taasen on taloustieteilijöiden suosima vero, jota on vaikea kiertää ja jolla on hyvin vähän vääristäviä vaikutuksia ihmisten käyttäytymiseen. Se on yksinkertainen ja tasapuolinen tapa kerätä kaupungin kasvamisesta johtuvan maan arvonnousun ns. ansiotonta hyötyä (windfall) maanomistajilta yhteiseen hyvään. Toisin kuin yleisesti uskotaan, kiinteistövero (eikä myöskään kaupungin tonttivuokrat) nosta vuokra-asujien vuokria, sillä vuokrat määräytyvät kysynnän ja tarjonnan mukaan, ei vuokranantajan kulujen. Omalla tontilla asuvien omistusasujien kuluja ne toki nostavat, mutta täytyy muistaa, että Helsingissä pienituloiset eivät keskimäärin ole asunnonomistajia vaan asuvat vuokralla, jolloin elatuslahja+kiinteistöveron korotus höydyttää pienituloisia.
Elatuslahja + veronkorotukset tarkoittaisi siis pienituloiselle helsinkiläiselle enemmän käytettävissä olevia tuloja. Mediaanituloiselle muutos olisi yleisesti ottaen +/- nolla. Suurituloiset ja varakkaat saisivat halutessaan elatuslahjan, mutta maksaisivat veroja silti hieman enemmän kuin saisivat tukea. Kokonaisuutena muutos olisi siis maltillisesti tuloja ja varallisuutta tasaava, mikä on ihan positiivista.
2. Helsingin tulisi kehottaa Eduskuntaa tekemään lakimuutokset, jotka antaisivat kunnille mahdollisuuden maksaa asumistuen kuntalisää
Yleisen asumistuen tasoa on leikattu, ja sen laskennassa käytetyt kuntaryhmät eivät vastaa riittävän hyvin todellisia kuntien välisiä eroja asumiskustannuksissa. Asumistuen kuntalisä antaisi kunnille mahdollisuuden itse päättää korottaa kunnan asukkaiden saamaa asumistukea, joka haettaisiin normaaliin tapaan Kelalta. Tuki olisi vain yksinkertaisesti korkeampi, ja kunta rahoittaa korotuksen. Menetelmä olisi siis aivan samanlainen kuin nykyään kotihoidontuen kuntalisässä. Yksityiskohdat kuntalisän toiminnasta löytyvät edellä mainitusta Vision analyysistä (mutta teknisesti kunta siis korottaisi asukkaidensa enimmäisasumismenoja). Yleinen asumistuki kohdentuu tehokkaasti pienituloisille, vaikka siinä on haittapuolena se, että sitä ei voi saada omistusasunnossa asumiseen (vaikka olisi pienituloinen) ja tuki lasketaan ruokakuntakohtaisesti, mikä synnyttä ylimääräisiä elatusvelvollisuuksia yhdessä asuvien kesken.
On mielestäni kuitenkin parempi, että Helsingillä olisi mahdollisuus itse valita, tukeeko kuntalaisia elatuslahjan, asumistuen kuntalisän vai molempien kautta. Yleisen asumistuen lisäksi sama kuntalisän mahdollisuus tulisi lisätä eläkkeensaajan asumistukeen sekä opintotuen asumislisään. Etenkin opiskelijoiden asumislisä on 1.8.2025 lähtien huomattavasti matalampi kuin yleinen asumistuki, joten olisi perusteltua kaikille helsinkiläisille samansuuruisen elatuslahjan lisäksi maksaa opiskelijoille asumislisän kuntalisää, jotta heille voidaan turvata sama perusturvan taso kuin muillekin.
Helsinki ei voi tällä hetkellä maksaa asumistuen kuntalisää, koska laki ei sellaista tunne eikä mahdollista. Lakimuutos olisi kuitenkin verrattain kevyt ja mahdollista toteuttaa vielä nykyisen hallituksen aikana, jolloin Helsinki voisi valtuustokauden 2025-2029 ottaa kuntalisä käyttöön. Asia tulisi siis kirjata (elatuslahjan rinnalla) tulevaan kaupunkistrategiaan ja yhteistyössä valtion kanssa suunnitella sen käyttöönottoa.
3. Helsingin tulisi kehottaa Eduskuntaa tekemään lakimuutokset, jotka antaisivat kunnille mahdollisuuden maksaa todellista kunnan perustuloa eli kuntalaistuloa.
Kunnallinen perustulo eli kuntalaistulo (tai Helsingissä puhuttu myös Helsinki-tulosta) olisi kaikista suoraviivaisin ja vähiten byrokraattinen keino tukea suoraan helsinkiläisiä asukkaita. Jos Eduskunta tekee tarvittavat lakimuutokset, Helsinki voisi ensimmäisenä kuntana Suomessa ottaa käyttöön kuntalaistulon.
Kaupunki toimisi tällöin perustulon kokeilukuntana ja esimerkkinä muille kunnille sekä Suomen valtiolle perustulon vaikutuksista ja hyödyistä. Helsingin tulisikin keskustella maan hallituksen ja sosiaali- ja terveysministeriön kanssa kuntalaistulon selvittämisestä. Tällainen lakiuudistus ei välttämättä ehtisi toteutua vielä tulevan valtuustokauden aikana, joten edellä mainitut elatuslahja sekä asumistuen kuntalisä ovat ensimmäiset prioriteetit.
Loppusanat: Kaupungin rooli edelläkävijänä
Kaupungin omatoiminen sosiaaliturvan täydentäminen ei ole täydellinen ratkaisu, mutta emme aina voi myöskään jäädä odottamaan täydellistä etenkin kun valtio ja laki eivät sitä tee tai anna siihen mahdollisuutta. Meillä on monen vuoden jälkeen kasvava asunnottomuus Helsingissä, köyhyys syvenee sosiaaliturvaleikkausten myötä, ja 20-luvun lopussa jälleen nopeasti kohoavat vuokrat, kun voidaan ennakkoida matalasta rakentamisesta syntyvää asuntopulaa muutaman vuoden viiveellä. Meidän siis täytyy tehdä ns. jotain.
Perustulon ottaminen käyttöön ensin kaupungeissa (ja niistä ensin Helsingissä) on mahdollisesti se reitti, jota pitkin perustulo pääsee näyttämään tarpeensa. Ei olisi ensimmäinen kerta historiassa, että sosiaaliset uudistukset syntyvät suurissa kaupungeissa ja leviävät sitten kansalliselle tasolle. Helsingin perustulossa ei siis ole kyse vain Helsingistä vaan koko Suomesta – ehkä maailmastakin.