Siirry suoraan sisältöön

Tarina kahden kerroksen työsuhteista

Kerron teille tarinan. Tarina sijoittuu niemeltämainitsemattomaan valtion tutkimuslaitokseen, mutta sama tarina toistuu lukemattomissa muissakin työpaikoissa ympäri Suomea.

Työpaikan työntekijöistä osa toimii toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa ja osa määräaikaisissa. Monet näistä määräaikaisissa työsuhteissa olevista ovat kuitenkin käytännössä vakinaisia työntekijöitä, joiden merkitys työpaikalla on verrannollinen vakinaisissa työsuhteissa työskenteleviin, mutta heidän määräaikaisia työsopimuksiaan vain ketjutetaan.

Syy ketjutukseen on korkeampi irtisanomissuoja, joka liittyy vakinaisiin työsuhteisiin. Tämä tulee työehtosopimuksesta. Työnantajat välttelevät vakinaisten työsuhteiden solmimista, sillä olosuhteiden muuttuessa työntekijöiden irtisanominen vakinaisista työsuhteista tulee kalliiksi.

Tarinamme työntekijälle tämä aiheuttaa ylimääräistä stressiä, sillä työsopimus täytyy uusia säännöllisen epäsäännöllisesti määräajaksi kerrallaan, vaikka työ on luonteeltaan jatkuvaa. Joskus täytyy jopa hakea samaa työtä näennäisesti avoimen haun kautta.

Tämä teettää myös ylimääräistä työtä organisaation hallinnolle uusia sopimuksia ja hakuja pyöritellessä, mikä on budjettinäkökulmasta pois laitoksen varsinaisesta tehtävästä, tutkimuksesta.

Työsopimuslaki kieltää periaatteessa pysyvän työvoimatarpeen määräaikaisen ketjutuksen (luku 1, 3§), mutta hataralla pykälällä ei juurikaan ole merkitystä. Jos kerran nämä työntekijät ovat todellisuudessa jatkuvasti työsuhteessa, voisiko heille mahdollistaa jatkuva työsopimus irtisanomissuojan pysyessä lähempänä määräaikaisten tasoa? Toki korkea irtisanomissuoja on kiva asia, mutta se myös nostaa työllistämisen riskiä ja kustannuksia, jolloin ihmisiä palkataan vähemmän.

Palataan tarinaan. Maan hallituksen leikkausvimma johti siihen, että kyseisen tutkimuslaitoksen budjettia oli leikattu ja lisää leikkauksia oli vielä tulossa – vuoden lopussakaan ei ollut olemassa vielä budjettia alkavalle vuodelle. Leikkausten ja budjetillisten epävarmuuksien vuoksi tutkimuslaitoksen täytyi vähentää henkilöstöä. Tämä kävi niinkin karusti, että jätettiin vain uusimatta päättyvät määräaikaiset työsuhteet. Tämä siitä huolimatta, että osa määräaikaisista saattoi olla laitoksen toiminnalle tärkeämpiä kuin osa vakinaisista – perusteena ei ollut tarve tai suoriutuvuus vaan työsopimuksen laatu. Sokea leikkuri, joka on juustohöylääkin huonompi, sillä potkut eivät kohdistuneet tasaisesti, vaan joistakin työskentelyryhmistä lähti puolet tekijöistä pihalle ja joistakin ei yhtään. Yt-neuvotteluissa olisi sentään voinut arvioida työntekijöiden tarpeellisuutta ja järkevöittää irtisanomisia, mutta se taas on raskas prosessi, jota halutaan välttää. Siis määräaikaiset pihalle. Näin kävi myös tarinamme työntekijälle.

Ai niin, mainitsinko, että nämä työntekijät tuppaavat keskimäärin olemaan nuoria naisia, kuten oli myös tämän tarinan työntekijämme? Naiset ovat yliedustettuina määräaikaisissa työsuhteissa. Että kiitos vain siitä yhdenvertaisuudestakin…

Tilanne, jossa työehtosopimuksessa on tehty suuri ero työsuhteiden kustannuksissa perustuen sopimuksen voimassaoloaikaan, saa aikaan jaon kahden kerroksen työntekijöihin samassa työpaikassa, koska kaikkia ei ole varaa vakinaistaa. Tiukan kahtiajakavan leikkurin väärälle puolelle jäävän työntekijän työsuhde on selkeästi huonompi kuin sen vähän onnekkaamman. Pahimmassa tapauksessa voi käydä niin, että viiden vuoden ketjutuksen jälkeen työntekijän työsuhde lopetetaan, koska ei voida vakinaistaa, muttei voida jatkaa ketjuttamistakaan.

Teesi: Eikö olisi parempi mahdollistaa tarkoituksenmukaiset työsuhteet? Joku tähän väittänee vastaan, että ”eikö tässä vain heikennetä irtisanomissuojaa, joka ei ole keneltäkään pois?”. Erityisosaajien palkkaamiseen varmasti tarvitaankin korkeita irtisanomissuojia työsopimuksissa, mutta vähän tavallisemmille tai aloitteleville työntekijöille kaikki-tai-ei-mitään -malli ja ennalta määrätyt irtisanomissuojan tasot tekevät ikävää jälkeä, kuten näimme, ja pahimmillaan johtavat työntekijöiden työttömyyteen. Itse valitsisin enemmän joustoa ja sopimisen varaa sopimuksiin ja enemmän turvaa ihmisten toimeentuloon valtion puolelta. Myöskään määräaikaisuuksia ei tarvitsisi enää käyttää kiertokeinona eikä niiden käyttöä tarvitsisi perustella viranomaisille.

Ps. Sukupuoliaspektiin auttaisi lisäksi se, että vanhemmuuden kustannukset tulisi suoraan Kelan maksettavaksi, jolloin lievennetään työnantajalle koituvaa taloudellista riskiä raskaaksi tulevasta naisesta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.